Somen kolme sydäntä

Pohdiskelin päivällä James Clavellin kirjaa Shogun, samuraiajan japanialaisia, ihmisen kolmea sydäntä sekä somea, erityisesti facebookkia.

James Clavell kirjoitti Shogunissa samurailla olevan kolme sydäntä. Yksi koko maailmalle, yksi läheisille ja yksi itselleen. Tämä tarkoittaa sitä, että koko maailmalle puhutaan yhtä, läheisille toista ja tiettyjä asioita pidetään vain itsellä. Shogunia käytetään Japanissa historian tunneilla, joten Clavell lienee osunut oikeaan.

Nyt jos ajattelee, että tämä toinen sydän näytetään myös kavereille ja tuttaville, se tarkottaisi Shellin baarin kahvipöytäkeskusteluja. Facebookissa näistä asioista tulee kuitennkin julkisia tavalla tai toisella. Tällä tavoin face muuttaa kulttuuria.

Mutta tällä on toinenkin puoli. Se mikä ennen jäi baarin nurkkapöytään, laskeutuu nyt syyttäjäviraston pöydälle. Ihmiset ovat kummissaan miksi tällaisista puheista syytetään, joita sai ennen sanoa vapaasti. Siitä syystä, että enää ei ole ensimmäistä, toista ja kolmatta sydäntä, vaan pelkästään ensimmäinen ja kolmas. Syyttäjillä taas ei ole ensimmäistäkään.

Paluuta menneeseen ei ole, ennen kuin syyttäjävirasto on siivottu demlalaisista.

Ylpeä omasta rodustaan?

Sain tähän idean, kun luin tekstiä, jonka mukaan valkoinen ihminen on ainut, joka ei saisi olla ylpeä omasta rodustaan. Pohjois-Amerikassa on käsitteenä olla ylpeä musta, jos siis kuuluu mustaihoiseen afroamerikkalaiseen rotuun. Myös aasialaisten on sanottu olevan ylpeä rodustaan.

Tämä on minulle vähän outo aihe useammastakin syystä, mutta mainitaan pari syytä.

Ensimmäiseksi mainittakoon selvä ristiriita asiassa. Suvaitsevaisten tiedostavien joukossa tiedetään, että rotuja ei ole olemassakaan, vaan olemme kaikki yhtä ihmisrotua. Kuinka silloin musta voi olla ylpeä rodustaan? Ei tietysti mitenkään, mutta tiedostavilla on hämmästyttävä kyky torjua kognitiivista dissonanssia mielessään.

Toisekseen koko käsite, olla ylpeä rodustaan, on kohtuullisen vieras minulle. Mitä väliä sillä on minkä väriseksi sitä on syntynyt. Eikö ratkaisevampaa ole se, mitä sillä syntymällään on saanut aikaiseksi.

Ja tähän aikaan saamiseen perustuukin se, ettei valkoinen ihminen saisi olla ylpeä rodustaan. Valkoinen ihminen on saanut aikaiseksi paljon pahaa, se myönnettäköön. Valkoinen ihminen on mm. harjoittanut orjakauppaa siirtomaa-aikoina, joukkotuhonnalla tuhonnut toisia valkoisia, hyökännyt intiaanien asuinmaille ja tiedä mitä kaikkea esim. konkistadorit saivat aikaiseksi Amerikoissa.

Tunnetuin ja yleisesti käytetyin esimerkki valkoisen ihmisen pahuudesta on Adolf Hitler ja hänen Natsi-Saksansa. Hitler valloitti sodalla useita Euroopan maita ja osallistui toisten valkoisten joukkotuhontaan. Tänä päivänö jokaista, joka ilmaisee ylpeyttä valkoista kohtaan, sanotaankin natsiksi.

Joka on erittäin hämmentävää tässä diskurssissa. Ylpeys rotua kohtaan vs Hitler, joka tuhosi lähinnä oman rotunsa edustajia. En ole muuten mikään antropologi tms. joten en tiedä 100% varmaksi, onko juutalaiset samaa rotua, kuin saksalaiset. Mutt ei Hitler mitään mustien joukkotuhontaa silti harjoittanut.

Lisäksi on erittäin hämmentävää, että miksi juuri Hitler. Hän on pikkutekijä, mitä tulee massamurhaajiin. Hänen itäinen naapurinsa Neuvostoliitto osallistui paljon suurempiin joukkotuhontoihin, mutta ei kukaan käytä Stalinia esimerkkinä valkoisen ihmisen pahuudesta.

Aasialaiset saavat myöskin olla ylpeitä omasta rodustaan. Tämä nyt kn vähän siinä ja siinä, sillä valkoinen, tiedostava feministijoukko vihaa naispuoleisia thaimaalaisia. Pääasiassa aasialaiset ovat kuitenkin hyväksyttyjä.

Joka myöskin on erittäin hämmentävää, kun ottaa huomioon, että maailman suurin massamurhaaja on kommunistisen kiinan puheenjohtaja Mao Zedong. Hän on tapettujen ihmisten määrissä aivan omalla luvullaan. Silti kukaan ei käytä Mao Zedongia esimerkkinä aasialaisen ihmisen pahuudesta.

Saddam Husseiniakin pidetään yleisesti hirmuhallitsijana. Kukaan ei kuitekaan sano Saddamin olevan esimerkki aasialaisten, arabien tai muslimien pahuudesta.

Mutta entä mustien joukossa. Ensimmäisenä tulee mieleen sotilasdiktaattori Idi Amin, joka hallitsi Ugandaa ja tapatti 10000 – 500000 ihmistä. Onko Idi Amin esimerkki mustan ihmisen pahuudesta? Ei tietenkään.

Muita pienempiä esimerkkejä löytyy vaikka kuinka esimerkiksi vasemmiston suosima ikoni Che Guevara, jonka elämä koostui sotimisesta ja poliittisten vastustajien kiduttamisesta sekä surmaamisesta. Näitä ei kuitenkaan käytetä Hitlerin tyyppisenä esimerkkinä oman viiteryhmänsä pahuudesta. Vain Hitler ja valkoinen ihminen voivat olla kollektiivisen pahoja, eivätkä he näin ollen saa olla ylpeitä itsestään.