Moderni luokkasota

Moderni luokkasota käydään nykypäivänä ei omistukseen tai tuloihin liittyen, vaan poliittisiin mielipiteisiin. Tässä ei ole mitään uutta, mutta kunhan kertaan vanhaa.

Morlokit

Alimpaan luokkaan tai kastiin kuuluvat yksiselitteisesti perussuomalaisten jäsenet ja kannattaja, suuri osa pienpuolueita, joitakin kokoomuslaisia ja epäpoliittisiin yhdistyksiin kuuluvat. Tästä luokasta on mahdotonta nousta ylös, paitsi megalomaanisen tuhkanripottelun ja katumusriittien kautta.

Morlokkiluokan jäseniä kutsutaan kollektiivisella nimellä äärioikeistolaiset. Paradoksaalisesti myös nimitystä natsit käytetään, joskus jopa samassa lauseessa. Huolimatta siis siitä, että natsit olivat vasemmistopuolue, perussuomalaiset ovat keskustavasemmistolainen puolue, kokoomusta sanotaan oikeistopuolueeksi, mutta sekin kannattaa tulonsiirtoja, ja epäpoliittiset ryhmät eivät kuulu mihinkään kohtaan vasemmisto-oikeisto-akselia.

En ole rasisti, mutta

Tähän luokkaan kuuluvat suurin osa kokoomuslaisia ja keskusta. Epäilyksen alaisia ovat jotkin demarit ja yksittäiset ihmiset. Myös maahanmuuttajien on helppo tippua tähän luokkaan.

Tästä luokasta liikutaan ylös tai alas. Jos tippuu alas, sieltä on lähes mahdotonta päästä pois. Tämä luokka on siis jatkuvasti epäilyksen alaisena.

Hyvät, jotka eivät tee mitään

Nämä ihmiset ovat hyviä ja suvaisevia, mutta he eivät tee mitään ja antavat näin ollen rasismin normalisoitua. Nämä ihmiset haluavat vain olla rauhassa. He eivät kuulu mihinkään puolueeseen tai kansalaisjärjestöön.

Pyhät

Tähän joukkoon kuuluu rasismin vastustajien eliitti. Joukko on pieni, mutta heillä on paljon valtaa.

Tähän ryhmään kuuluu Rasmus ry:n väkeä, Refugee Hospitality Clubin väkeä (melko pitkälle samat kuin Rasmus), kirkon väkeä, vasemmistoliitto, vihreät, anarkistit ja muut mielisairaat.

Tähän ryhmään kuuluu mm. Marjaana Toiviainen, joka on tuttaviensa kanssa rakentamassa kansallista natsiarkistoa.

marjaanatoiviainen

Loppukaneetti

Oikeasti tällä blogauksella ei ole mitään merkitystä minkään kannalta. Kirjoitin sen vain siksi, että pääsin esittelemään Toiviaisen mielenterveydellistä tilaa. Hän on henkilöitymässä natsifoobikkojen mielisairaiden ykkösnimeksi.

Huomatkaa myös toimittaja Johanna Korhosen suunnitelleen laitonta henkilörekisteriä jo muutamaan kuukauden. Muista kuvassa esiintyvistä mielenvikaisista en osaa sanoa mitään.

Mainokset

Kohti tuhoa

… menemme hiljalleen. Otetaan tähän väliin Iltasanomien talousuutinen. Maksupohja katoaa, menot kasvavat ja kuinka toimii äänestäjä? Mielipuolisesti on oikea vastaus.

Vaaleissa yleensä ottaen ääniä saavat ehdokkaat ja puolueet, jotka lupaavat kaikkea kaikille. Puolueet ovat huolissaan milloin mistäkin ja populistisesti vedättävät äänestäjiä nenästä.

Toinen vaihtoehto on pelottavampi, ettei puolueissa tiedetä mistään mitään.

Tässä asioita, joista ollaan yleisesti ottaen huolissaan:

  • köyhät,
  • eläkeläiset,
  • tulonsiirrot,
  • palvelut,
  • turvapaikanhakijat.

Nämä kaikki maksavat rahaa. Listasin turvapaikanhakijat, koska vaikka he ovat melko pieni menoerä vielä, heistä puhutaan paljon.

Samalla valitellaan seuraavista asioista:

  • verot,
  • veroluonteiset maksut,
  • palvelumaksut.

Nämä ovat niitä, joista valtiolle tuotetaan tuloja. Mielenkiintoinen yhtälö onkin, kun puolue, ehdokas tai äänestäjä on huolissaan sekä palvelujen riittävyydestä ja laadusta, että myös palvelumaksuista.

Mutta näillä huolenaiheilla ei ole ennen pitkää mitään merkitystä. Jos ja kun Iltasanomien juttu pitää paikkaansa, maksajapohja katoaa orgaanisesti. On lähes yhtä tyhjän kanssa puljata menojen ja tulojen kanssa, kun maksajia ei enää löydy.

Asia oli nähtävissä jo ainakin 15 vuotta sitten, kun silmiini osui uutinen omaisuuden kertymisestä. Nuorten omaisuus oli laksevalla käyrällä, kun eläkeikää lähestyvien omaisuus oli nousevalla käyrällä. Nyt saamme lukea, että myös tuloissa mennään samaan suuntaan. Lisäksi kun muistetaan, että suurin äänestäjäikäluokka on tällä hetkellä eläkkeellä tai lähestyy eläkettä, tuho on väistämätön.

Ainahan toki voimme ottaa lisää lainaa.

Juukalaisen jurristin populismi

Olen tässä jokusen kuukauden kerryttänyt kirjoituksen aiheita ja ajattelin nyt alkaa laittamaan näitä ”paperille”. Ensiksi kuitenkin pyrähdän hetkeksi Juukassa. Tämä aihe tuli ihan hetken mielijohteesta esille, erään tuttavani kautta.

Alustus. Juukassa toimii eräs jurristi, joka mielellään kutsuu itseään lain tuntijaksi. En mainitse hänen nimeään, sillä hän on kova uhkailemaan lakitoimilla venyttäen lain tulkintoja milloin mihinkin suuntaan. Olisi mielenkiintoista joskus testata näitä hänen tulkintojaan, mutta ei juuri tällä hetkellä.

Lisäksi hänen fanipiirillään on tapana solvata ihmisiä ja uhkailla heidän henkään ja terveyttään.

Tämä kirjoitus lähtee siitä, että jurristilla on tapana heittää jotain populistista juttua työttömistä, kuinka porvarihallitus heitä sortaa jne., kaiken hänen harhaisen natsimetsästyksensä joukkoon. Tuttavani kysyi, miksen minäkin kirjottaisi joskus jotain työttömistä.

No, ensinnäkin olen kirjoittanut jo monesti. Toiseksi en halua sortua halpahintaiseen populismiin, mutta menkööt tämän kerran.

Työttömyys. Siinä missä olisi äärimmäisen helppoa laittaa työttömyys kokoomuksen ja/tai keskustan harteille tällä hetkellä, ja saada paljon klikkauksia blogiin tällä keinoin, kerronkin mistä työttömyys tällä hetkellä on syntyisin. Asian voitte tarkistaa monilta taloustieteilijöiltä, mutta vasemmiston populistiseen tapaan jätän viittaukset pois.

Ensin on ymmärrettävä pari asiaa. Suomi on vientitalous. Meidän sisämarkkinat ovat liian pieniä pyörittämään mitään taloutta ja täydelliseen kommunismiin emme halua. Toisekseen ulkomarkkinoihin vaikuttaa valuutan arvo.

Suomessa on käytössä euroalueen yhteisvaluutta euro. Euron kurssi on kelluva, mutta pääasiassa siihen vaikuttaa kaksi tekijää. Velkaantuneet eteläisen Euroopan maat vaikuttavat siihen laskevasti, kun taas rikkaat maat kuten Saksa vaikuttaa siihen nostavasti. Rikkaiden maiden vaikutus on paljon suurempi, joten euro on tällä hetkellä hyvin yliarvostettu valuutta heikommin pärjääville maille. Varsinkin pienelle Suomelle euro on aivan liian kallis.

Koska Suomen valuutta ei jousta, joudutaan ongelmiin. Valuutan arvo ei devalvoidu. Tämä tarkoittaa sitä, että tuotteemme ovat liian kalliita ulkomaille. Niitä saa halvemmalla muualta. Pystymme viemään vain korkean teknologian tuotteita, mutta talouden kannalta massatuotteet olisivat parempi vientikohde.

Koska valuutta ei jousta, joustoa voidaan hakea kahdesta muusta asiasta: palkoista ja työllisyydestä. Oikeastaan palkoista, palkan sivukuluista ja muista yrityksen kuluista, joita syntyy tuotteiden valmistuksessa. Tässä mentäisiin jo pitkälle verotuksenkin puolelle ja verojahan Suomessa ei lasketa, joten ei mennä sinne.

Palkoista voisimme joustaa. Tätä kutsutaan sisäiseksi devalvaatioksi. Samalla pitäisi kuitenkin joustaa myös sosiaaliturvassa, sillä mm. tuloveropotti alenisi välittömästi ja ALV-potti välillisesti. Rahat yksinkertaisesti loppuisivat. Sisäinen devalvaatio ei olekaan onnistunut koskaan missään, paitsi Saksassa, joka toteutti sen turkkilaisen halpatyövoiman ja muiden euromaiden kustannuksella 2000-luvun alussa.

Koska valuutta ei jousta, palkat eivät jousta, sitten joustaa työttömyys. Vienti ei vedä, jolloin ei tarvita tuotantoakaan, eikä tarvita työntekijöitä. Populistisen yksinkertaistettuna.

Johtopäätös. Kirjoituksen aihe ei ollut työttömyys per se, vaan juukalaisen jurristin populistiset kirjoitukset. Juukalainen jurristi ei kirjoita näistä ongelmista. Juukalainen jurristi kirjoittaa populistista p*skaa. Juukalainen jurristi ei kannata euroalueesta irtaantumista, joten hänen kirjoituksensa ovat puhdasta populismia.

Ja miksikä minä en kirjoita asiasta tämän enempää? No siksi, että euroalueesta irtaantuminen on asia, josta Suomessa ei edes keskustella. Olisi kallisarvoisen ajan ja sähkön tuhlaamista hukata tähän sontaan enää riviäkään.