Laillistettua valetohtorointia

Aloitetaan kevyemmällä aiheella. Törmäsin eilen mielenkiintoiseen asiaan. Kävin Yliopiston apteekista ostamassa reumalääkkeitä (reseptillä). Apteekkari antoi lääkepurkin kouraan ja kysyi tarvitsenko mitään muuta. Tämä on hyvää asiakaspalvelua. Minulla on lääkekatto täynnä ja apteekki huolehtii, että saan maksimihyödyn siitä irti.

Mutta apteekkari ei kysynytkään haluan reseptiltä vielä jotain. Vain reseptilääkkeet nimittäin menevät lääkekattoon. Hän kysyikin haluan lisäravinteita!

Mennään varsinaiseen aiheeseen.

Osa lääkäreistä on ryhtynyt laillisesti valelääkäreiksi. Oikean lääketieteen rinnalle on kehitetty X-lääketiede (jätän nimen mainitsematta tarkoituksella). X luokitellaan uskomushoitoihin. Käytännössä siis laillistetut lääkärit harjoittavat uskomushoitoja. Hippokrates pyörii haudassaan.

X:än liittyy oleellisesti monimutkaiset tutkimukset, oli sitten kyse vaikka vain pelkästä nuhakuumeesta. X:ssä ”määrätään” monesti myös lisäravinteita moniin vaivoihin.

Sivuhuomautuksena mainittakoon, että menetin hermoni tästä kuvasta viikonloppuna. Vai että reumaan minun pitäisi syödä vain magnesiumia ja vitamiineja? Haistakaa…

20161022_190144.jpg

Nyt siis laillisestut apteekkarit ja lääkärit myyvät uskomushoitoja ja lumelääkkeitä laillisesti potilaille. Tämän ollessa sallittua herää kysymys, miksei lääkistä käymättömät voisivat alkaa aivan yhtä hyvin myymään lääketieteellisiä valepalvelujaan. Itse olen ”diagnosoinut” monta vaivaa, jotka oikea lääkäri on myöhemmin vahvistanut. Jos laskuttaisin palvelustani, joutuisin oikeuteen. Kuitenkin laillistetut lääkärit saavat tehdä samaa valepuoskarointia rangaistuksetta.

Samalla otan esille reseptivapaiden lääkkeiden vapauttamisen kauppojen hyllyille. Argumentti asiasta on kuulunut, että sen jälkeen ihmiset ”söisivät buranaa kuin leipää”. Muistuu mieleen tapaus, jossa viikolla 1 kävin lääkärillä sitkeän flunssan takia ja sain 100 kpl Burana 600 sekä 3 pv sairaslomaa. Viikolla 2 kävin samalla lääkärillä uudestaan samasta vaivasta ja sain nyt 100 kpl Burana 600 ja 5 pv sairaslomaa.

Tosiaan. Burana 400 kaupassa on huippuvaarallista, mutta 200 kpl Burana 600 apteekissa on turvallista kuin näkkileipä.

Mikäli haluatte diagnooseja, ottakaa yhteyttä ja sovitaan hinnasta. Reseptejä en valitettavasti voi määrätä, mutta ravintolisiä voin kaupata. Eikä näitä ravintolisiä ole edes salakuljetettu alushousuissa Syyriasta.

Näkymätön sairaus

Tilannetta on vaikea selittää sellaiselle, jolla ei ole aavistustakaan, millaista on jokapäiväinen taistelu kivun, väsymyksen tai sisäisen pahoinvoinnin kanssa, vaikka kaikki näyttäisikin ulospäin ihan hyvältä.
Laita tämä seinällesi vähintään tunniksi, jos tunnet jonkun, jolla on tällainen ”näkymätön” sairaus (aivovamma, selkäydinvamma, uniapnea, masennus, keliakia, IBD, kystinen fibroosi, diabetes, lupus, fibromyalgia, BMS, MS-tauti, niveltulehdus, syöpä, sydänsairaudet, epilepsia, autismi, ADHD, lukihäiriö, RSD, tai jokin muu).
Älä siis KOSKAAN arvostele ja tuomitse sellaista, mistä et mitään tiedä tai jota et ymmärrä!

Törmäsin tällaiseen ketjukirjeeseen Facebookissa ja siitäpä se idea lähtikin. Kirjehän on varsin vajavainen, mutta kukapa kaikkia kivuliaita tai väsyttäviä tauteja muistaisi suoralta kädeltä. Itse voisin lisätä tuohon useammankin, mutta jätetään se tähän.

Käytän malliesimerkkinä itseäni, kun en muiden vaivoista viitsi puhua.

Minulla on diagnosoituna nivelpsoriasis niminen tulehduksellinen reumatauti. Tauti on pysyvä, se ei lähde koskaan pois, jonka lisäksi se on etenevä, sitä voidaan vain hidastaan. Tauti on erittäin kivulias. Tutkimuksissa on havaittu, että nivelpsoriasis on kivuliaampi, ja elämää haittavaamapi, kuin mikään reumataudeista.

Tämän lisäksi minulla on todennäköisesti nivelpsoriasiksen, joka on siis myös autoimmuunitauti, aiheuttama kilpirauhasen vajaatoiminta, joka myöskin altistaa kivuille. Vajaatoiminto on onneksi hoidossa tyroksiinilla, jota joudun ottamaan melkoisen paljon päivittäin.

Autoimmuunisairaudet tulevat yleensä käsi kädessä. Tällä hetkellä epäilyksen alla on myös fibromyalgia, jonka tiedetään aiheuttavan kipuja ja valtavaa väsymystä. Nivelpsoriasis aiheuttaa jo itsessään kovaa fatiikkia, joten voitte kuvitella väsymyksen määrän päivittäin.

Lisäksi löytyy pieni, harvinaisempia sairauksia, kuten araknoidikystat molempien ohimolohkojen kärjistä aivoista. Kukaan ei tiedä niiden merkitystä, vaan pelkstään mitä ne saattavat aiheuttaa. Lista on niin pitkä, etten lähde sitä luettelamaan.

Mitä tästä kaikesta seuraa?

Ensinnäkin minulla on kipua joka ikinen päivä. Lääkärit käyttävät kipuasteikkoa 0-10, jossa 0 on ei kipua ja 10 sietämätöntä kipua. Hyvänä päivänä pyörin 7 tuntumassa. Huonona päivänä jossain 15 paikkeilla ja tämä ei ole vitsi. Kipukroonikoilla nimittäin mittari jatkuu 15 asti, jota perus tk-lääkäri ei ymmärrä.

Toisekseen minua väsyttää joka ikinen päivä. Ei auta lenkkeilyt, ulkoilut, pienet nokoset (ne venyy kahteen tuntiin väkisin), ei yöunien tasapainottaminen. Väsymys on ja pysyy.

cervicalMikä kivut aiheuttaa? Ensinnäkin kaularangan kaksi ylintä nikamaa ovat tulehtuneet. Kaularanka on rappeutunut ja siitä lähtevien hermojuurien aukot ovat kaventuneet, joten tietyissä asennoissa hermot jäävät pinteeseen.

Vasemmassa kuvassa näkyvät lähtevät hermojuuret. Nämä samat hermot kulkevat eri osoitteisiin, jotkut aina sormenpäihin asti. Ne ovat elintärkeitä mm. liikkumiselle ja monien sisäelinten toiminnalle.

Kuvitelkaa, että yksi tai kaksi noista juuriaukoista ahtautuu. Mitä tapahtuu?

Hermo jää puristuksiin, jolloin se ei pääse lähettämään normaaleja hermosignaaleja kohdeosoitteisiinsa. Tämän lisäksi se aiheuttaa kipua ja mahdollisesti voimakkaita spasmeja, kramppeja.

Ongelmaa ei voi korjata, jos vika on tarpeeksi ylhäällä kaularangassa. Sitä on vain lääkittävä hermokipulääkkein ja voimakkain opiaatein ja opittava elämään sen kanssa.

 

lumbarSamaa vikaa minulta löytyy lannerangasta.

Saivan samat asiat. Lähtevät hermojuuret ovat ahtautuneet. Lannerangassa tämä aiheuttaa sen ongelman, että iskiashermo venyy, kun se ei pääse liikkumaan vapaasti. Tämä aiheuttaa kovia iskiaskipuja.

Lisäksi minulla on sekä lannerangassa, että kaularangassa useita välilevynpullistumia, jotka eivät näissä esimierkkikuvissa näy. Välilevyn tarkoitus on toimia nikamien välisinä iskunvaimentimina. Kuivuessaan ne menettävät tämän ominaisuutensa ja pullistuvat juurikanavaan, joskus painaen jopa selkäydintä.

Myöskään reumaattisia muutoksia näissä kuvissa ei näy. Ne tarkoittaisivat nikamien eroosiota ja uuden luun muodostumista tulehduksen seurauksena. Mikäli uutta luuta muodostuu tarpeeksi, nikamat saattavat fuusioitua yhteen ja selkäranka jäykistyy.

Kuvista puuttuu myön lantiossa olevat SI-nivelet, jotka ovat myös silloin tällöin tulehtuneet. Puuttuu myös useat, useat jänteet, jotka ovat päivästä toiseen kipeinä, sekä limapussit lonkissa, jotka tulehtuvat monesti myös.

Fibromyagia on taas tauti, joka ei näy missään kuvauksessa tai laboratoriokokeessa. Se on käytännössä tauti, joka aiheuttaa suurta väsymystä ja kovaa selittämätöntä kipua. En tiedä paljoa fibrosta, mutta tulen todennäköisesti tutustumaan siihen läheisesti.

Yllä olevat sanottuna, kuinka moni näkee päällepäin mikä minussa on vikana?

Ei kukaan. Mistä te minun sisälleni näette. Toisaalta en halua kerjätä sympatiaa irvitselemällä tuskasta tuon tuostakin. Puren sisäisesti hammasta mm. bussiin noustessani ja taaskaan ei ollut sitä istumapaikkaa, joten seisän keskikäytävällä matkan ajan toivoen, että matkalle ei satu isoja monttuja.

Entäpä kun kipu käy kestämättömäksi?

Tässäpä päästäänkin mielenkiintoiseen asiaan. Lääkäreiltä saan kahdenlaisia lääkkeitä. Ensinnäkin tulehduskipulääkkeitä kuten Buranaa. Buranan tasoiset lääkkeet eivät auta minun kipuihin millään tavalla. Ne ovat turhia ja rikkovat vatsan, jonka jälkeen minulla olisi vielä vatsakipuja.

Saan myös ”todella hurjan vahvoja” Tramaleita, jopa 200 milligrammaisia. Nämä ovat mietoja opiaatteja, jotka eivät tehoa hermokipuun ollenkaan. Lisäksi Tramalin ongelma on sen SNRI-vaikutus, joka sekoittaa pään, jos opiaatti ei sitä jo tee.

Muita lääkkeitä? Niitä ei kirjoiteta. Mitään toimivaa ei kirjoitetaa. Temgesic olisi jossain määrin toimiva lääke. Ongelma siinä on sen paha maine, kun Subutex-narkomanit ovat kiskoneet sitä kaksin käsin naamansa. Näissä kahdessa on sama vaikuttava aine.

OxyNorm toimisi erittäin hyvin. Se on kova opiaatti, joka on tarkoitettu keskivaikeuden tai vaikeiden kipujen hallitsemiseen. Muistakaapa: nivelpsoriasis, kilpirauhasen vajaatoiminta ja mahdollinen fibromyalgia; eiköhän tuossa ole jo tarpeeksi kipuja OxyNormin saamiseksi.

Mutta kun ei saa! Tramaleja en suostu enää edes hakemaan apteekista, koska ne ovat haitallisia ja vaarallisia. Buranalla ja muilla NSAID-lääkkeillä ei tee mitään.

Pitääkö minun muuttaa johonkin Turkkiin, jossa ei olla niin tarkkoja reseptien suhteen vai mitä Suomen lääkärit tässä oikein ajavat takaa?

Sama ongelma vaivaa satoja ja satoja suomalaisia kipupotilaita. Kipulääkkeitä pantataan kaapissa. Kipulääkkeiden kanssa nämä henkilöt voisivat ehkä käydä töissä, mutta tällä hetkellä he makaavat sängynpohjalla ja itkevät kipujaan. Kuinka Suomi voi olla näin julma sairaita ihmisiään kohtaan!

Kertokaapa se.

Loppupuheenvuoro

Kipu ei aina näy ulospäin. Kipukroonikot ovat hyviä salaamaan kipunsa, sillä jos näyttäisimme sen maailmalle, meitä alettaisiin syrjimään ”jatkuvinan valittajina” säälivaiheen jälkeen.

Siispä jos joku sanoo sinulle, että ”tänään olen liian kipeä” tai ”tänään en yksinkertaisesti jaksa,” hän todella tarkoittaa sitä. Usko häntä asiassa. Ja toivo ettet itse joudu samanlaiseen tilaan.

Linkkejä

Näkymättömien sairauksien tukiryhmän fb sivu

Näkymättömien sairauksien ryhmäkeskustelu fb:ssä

Aamuvirkkujen tyrannia

Professori Esko Valtaoja kirjoitti kolumnissaan jo jonkin aikaa sitten aamuvirkkujen tyranniasta. Käsite konkretisoituu erinomaisesti sielun pimeinä hetkinä noin klo 3 aamuyöstä. Aamulla olisi palaveri klo 8 ja nukkumatti on ohittanut tämän osoitteen.

En osaa sanoa missä ongelma tarkalleen ottaen on. Olen järjettömän väsynyt päivästä toiseen ilman mitään syytä, mutta illalla noin klo 20-23 alkaa piristyminen. Se kestää yleensä aamun pikkutunneille asti ja joskus kannattaakin jättää kokonaan nukkumatta.

Netti on täynnä ohjeita unensaantiin. Veikkaan ettei yksikään ohjeiden kirjoittajista ole kokenut todellista unettomuutta. Itse olen kokenut sitä viime talvina 2014-2016. Pahin kerta oli, kun ma-ti yönä nukuin 4 tuntia ja siitä unimäärä väheni pe-la yönä nollaan. Mikään keino tai lääke ei auttanut, paitsi unilääke Stilnoct, joka toi viimein unen.

Stilnoctin, tai yleensäkin jonkinlaisen unilääkkeen, saati olikin sitten kiven takana. Ainut mitä tarjottiin oli bentsodiazepiiniä ja vielä sen pitkäkestoista mallia Rivatrilia. Toleranssini ovat muutenkin lääkkeille korkea, joten kohta jouduin syömään valtavat määrät bentsoja. En ymmärrä mikä järki tässäkin on.

Tuo viikko oli kamalaa, mutta ei tämä kolmen tunnin yöunilla töihin lähtökään helppoa ole.  Onneksi meidän alalla on liukuvat työajat, mutta säälin heitä, joilla työpaikalla pitää olla jämpti klo 7 tai kortisto kutsuu.

Tällä kirjoitushetkellä ei onneksi tarvitse tehdä mitään varsinaista työtä. Odottelen kun tiedostot valuvat hitaasti levyjakopalvelimelta koneelle. Varsinainen ohjelmointityö ei tulisi kyseeseenkään. En muista edes työkavereideni nimiä tällä hetkellä, saati sitten työn alla olevan ohjelmiston rajapintojen nimiä.

Jotkut nukkuvat töiden jälkeen päiväunet, jolla korjaavat univajetta. Onnellisia olkoot he, minä nukkuisin iltaan saakka, joka vain pahentaisi tilannetta. Valvoisin entistä myöhempään.

Lisäksi ongelmaa lisäävät lääkkeet. Silloin tällöin akuuttiin kipuun käyttämäni kipulääkkeet pitävät hereillä lähes maanisessa tilassa. Toisaalta taas voimakkaat stimulantit ja kahvi väsyttävät. Juonkin aina vähintään iltakahvin, joka rauhoittaa kehoa.

Tämän vuodatuksen tarkoitus on sanoa, että ihmisillä on ongelmia nukkumisen kanssa. Niihin on hankala saada apua. Ne haittaavat jokapäiväistä elämää ja työntekoa. Vuonna 2016 silti elämme aikaa, jossa aamuvirkut hallitsevat. Menetelmiä asian korjaamiseksi tai parantamiseksi kuitenkin jo olisi.

Itse lähden etätöihin heti, kun olen saanut tiedostot ladattua koneelle. Nukun kun nukuttaa, teen työtehtäväni kun olen hereillä.

Iloinen yllätys

CaptureJulkinen puoli ei ole paljoa minua auttanut. MS-tautiepäilyn sulkivat pois yksityisneurologin lähetteen perusteella. Lähinnä julkisen toiminta on ollut diagnoinnin haittaamista. Aivotärähdyksen jälkeen käytyä ensiavussa, sain diagnoosiksi likinäön. Luonnollisesti vaadin tuon diagnoosin poistoa potilaskertomuksesta, jolloin Tays poisti lain vastaisesti koko potilaskertomuksen.

Diagnosointi on käytännössä mennyt näin, ja tätä mallia vastaan on todella moni lääkäri. Työterveydestä ohjattiin reumatologille, joka meni aivan oikein. Diagnoosi nivelpsoriasis.

Tämän jälkeen alkoi ongelmat. Alkoi olla neurologisia oireita, jotka eivät liity reumaan millään tavalla. Oireet kuitenkin vaikuttivat aluksi sellaisilta, että ne olisivat fysiatrin ammattialaa. Menin siis yksityiselle fysiatrille, josta oli suuri apu vuoden päiviksi. Ja mistä tiesin mennä fysiatrille? Ostin Duodecimilta reumatologian, fysiatrian, neurologian ja anatologian oppikirjat.

Fysiatri huomasi heti, että ongelma on sekä tuki- ja liikuntaelimissä, että myös neurologista perää. Hän lähetti ENMG-tutkimuksiin, jotka eivät paljastaneet mitään. Alkuvaiheessa neurologista sairautta tuo tutkimus paljastaa hyvin harvoin yhtään mitään.

ENGM:n jälkeen sain lähetteen aivovammoihin erikoistuneelle neurologille Helena Huhmarille Helsinkiin. Tutkimukset ja kysymykset olivat teräviä, päteviä ja nopeita. Ongelma on 100% varmuudella neurologista, 99% varmuudella MS-tauti.

Taysin neurologian poli otti asian tutkittavakseen. MRI ja likvor eivät paljastaneet MS-tautia. Sen jälkeen potku ulos neuronpolilta. Tässä tapahtui jonkinlainen pieni virhe, mutta en syytä siitä neuronpolia. Heidän tehtävä oli vain tutkia MS-taudin mahdollisuus.

Seuraavaksi menin toiselle fysiatrille, sellaiselle joka osaa lukea MRI-kuvia. Tuomio oli useita välilevynpullistumia, joista moni painoi selkäydintä, ahtautuneita hermojuuria, nikamien eroosiota ja uuden luun muodostusta, nikamasiirtymää jne. Viimein sain toimivan kipulääkityksenkin.

Samalla tuli jälleen epäilys reumasta. Densin ympäriltä paljastui tulehdus, jonka seurauksena dens on siirtynyt taaksepäin. Seuraavaksi onkin sitten reumatohtorin paikka.

Sen jälkeen pitää vielä käydä korvalääkärillä, Unestassa juttelemassa CFS/SEID mahdollisuudesta ja jopa psykiatrilla.

Mitä julkinen puoli on auttanut minua? Sulkenut pois MS-taudin. Se on oikeasti hyvä homma, mutta siihen se jäikin. Voitaisiin alkaa kyselemään sellaisia asioita, että miksi minun pitää maksaa useiden yksityisen puolen erikoislääkäreiden palkkioita, kun sama asia pitäisi hoitua myös julkisella.

Mutta tänään julkinen puoli yllätti! Yksityinen fysiatri kirjoitti minulle kipulääkityksen. Reseptin uusiminen on ollut aina soittaminen Terveystalon maksulliseen puhelinnumeroon. Koitin eilen piiruuttain kanta.fi palvelusta siirtää reseptin uusimisen Tesoman tk:on, jonka tiedän olevan kiinni. Tänä aamuna tuli tekstiviesti, että resepti on uusittu!

Siirrän kaikki reseptini julkiselle ja tutkimukset yksityisen kautta. Ainakin tämä kuvio pelaa. Kysymys kuuluu, miksei julkinen pelaa muuten. Toivottavasti uusi sos.terve. ministeri ottaa asian hoidettavakseen ja pistä tk:t sekä erikoissairaanhoidon kuriin.

Nimittäin vaikka olenkin oikeistolainen markkinatalouden kannattaja, haluaisin että minä ja muut saisivat verorahoille(ni) kunnon vastinetta.

Niskat, niskat

… luotanne tahtoisin pois. Silloin mun helpompi ois.

backpain

Herätys klo 4 aamuyöllä. Niskat ovat niin kipeät, että nukkumisesta ei tule mitään. Pyörimistä sängyssä, kaksi 600 mg buranaa, lisää pyörimistä. Viimein ylös ja 20 mg OxyNorm (to-del-la vahva kipulääke) helpottamaan kipua. Unta ei kuitenkaan sinä yönä enää tullut.

No, mutta jokaisellahan on niskat/selkä/joku muu paikka joskus kipeät. Näitä kuulee, jonka lisääksi myös  hyvää tarkoittavia neuvoja, ”pyörittele vähän hartioita” tai ”käy hierojalla”.

En halua uhriutua, mutta kun näistä ei ole mitään hyötyä, ja päinvastoin, hierojalla käynti vain pahentaa tilannetta. Ongelma ei olekaan lihaksissa. Lihakset ovat varsin mainiossa kunnossa, eivätkä erityisen jäykätkään. Ja jos ongelma olisi näin helppo, olisivat nuo buranat jo sen hoitaneet.

Selkäsairaudet ovat suomalaisten kansantauti. Suurin osa niska- ja selkäsäryistä ovatkin helposti hoidettavissa buranalla ja sirdaludilla (lihasrelaksantti) sekä lyhyellä sairaslomalla. Joskus määrätään myös fysioterapiaa, mahdollisesti hieronnalla.

Tässä välissä on mainittava yksi lääkärikunnan alaluokka. Se jonka mielestä jokaisen selkävaivan takana ovat heikot vatsalihakset, heikot syvät vatsalihakset tai heikot mystiset lihakset jossain puolella ruumista. Jokainen, joka pystyy nousemaan ylös ja kävelemään, omaa tarpeeksi vahvat vatsalihakset.

Mutta ne joilla nämä temput eivät tepsi, ovat joskus hyvinkin vaikeassa tilanteessa. Syytä jatkuville kivuille ei löydy. Särkylääkkeet vaihtuvat kovempiin, joka ei tuo kuin ehkä hetken helpotuksen. Tarvitaankin osaava lääkäri, joka osaa kaivaa oikean syyn esille.

Miksi näin on? En osaa sanoa onko kyse rahasta vai mistä, mutta amerikkalaisten lääkäritalojen sivuja lukiessa ei voi olla huomaamatta, kuinka erilainen kuvantaminen, aina magneettikuvausta myöten, kuuluu lähes perustutkimuksiin. Mitä kliininen tutkimus ei paljasta, sen voisi magneettikuva helposti kertoa.

Henkilökohtaisesti olen kärsinyt niska- ja selkäkivuista yli 15 vuotta. Viimeiset muutama vuotta joka päiväisesti. Vasta kolme kuukautta sitten löydettiin syy ja sen paljasti magneettikuva sekä fysiatri, joka osasi lukea magneettikuvia.

Niskastani on otettu kahdet magneettikuvat noin puolen vuoden välein. Lähes vuosi ensimmäisistä kuvista fysiatri huomasi syyn kivuille. Ahtautuneet hermoaukot ja tulehdus densin ympärillä.

Kliinisesti jälkeenpäin ajateltuna tämähän on päivänselvää. Oireet viittasivat hermojen pinnetilaan. Pinnetilan on aiheuttanut taas omat syynsä ja tulehduksen todennäköisesti reuma.

Mutta miksi tähän meni yli 15 vuotta sekä se, että jouduin opiskelemaan itseni lähes joka alan erikoislääkäriksi, ennen kuin osasin mennä oikealle lääkärille. Olisikohan tässä paikka buranaa ja sirdaludia kirjoittelevien lääkäreiden katsoa itseään peiliin.

Vielä parempi kysymys: Miksi Suomessa ei perehdytä paremmin ongelmaan, joka on ykssi kansantaudeistamme sydän- ja verisuonisairauksien ohella?

Ja ei, en ole ainut, ainukainen lumihiutale. Kroonisesti selkävaivaisia ihmisiä löytyy joka puolelta.