Iloinen yllätys

CaptureJulkinen puoli ei ole paljoa minua auttanut. MS-tautiepäilyn sulkivat pois yksityisneurologin lähetteen perusteella. Lähinnä julkisen toiminta on ollut diagnoinnin haittaamista. Aivotärähdyksen jälkeen käytyä ensiavussa, sain diagnoosiksi likinäön. Luonnollisesti vaadin tuon diagnoosin poistoa potilaskertomuksesta, jolloin Tays poisti lain vastaisesti koko potilaskertomuksen.

Diagnosointi on käytännössä mennyt näin, ja tätä mallia vastaan on todella moni lääkäri. Työterveydestä ohjattiin reumatologille, joka meni aivan oikein. Diagnoosi nivelpsoriasis.

Tämän jälkeen alkoi ongelmat. Alkoi olla neurologisia oireita, jotka eivät liity reumaan millään tavalla. Oireet kuitenkin vaikuttivat aluksi sellaisilta, että ne olisivat fysiatrin ammattialaa. Menin siis yksityiselle fysiatrille, josta oli suuri apu vuoden päiviksi. Ja mistä tiesin mennä fysiatrille? Ostin Duodecimilta reumatologian, fysiatrian, neurologian ja anatologian oppikirjat.

Fysiatri huomasi heti, että ongelma on sekä tuki- ja liikuntaelimissä, että myös neurologista perää. Hän lähetti ENMG-tutkimuksiin, jotka eivät paljastaneet mitään. Alkuvaiheessa neurologista sairautta tuo tutkimus paljastaa hyvin harvoin yhtään mitään.

ENGM:n jälkeen sain lähetteen aivovammoihin erikoistuneelle neurologille Helena Huhmarille Helsinkiin. Tutkimukset ja kysymykset olivat teräviä, päteviä ja nopeita. Ongelma on 100% varmuudella neurologista, 99% varmuudella MS-tauti.

Taysin neurologian poli otti asian tutkittavakseen. MRI ja likvor eivät paljastaneet MS-tautia. Sen jälkeen potku ulos neuronpolilta. Tässä tapahtui jonkinlainen pieni virhe, mutta en syytä siitä neuronpolia. Heidän tehtävä oli vain tutkia MS-taudin mahdollisuus.

Seuraavaksi menin toiselle fysiatrille, sellaiselle joka osaa lukea MRI-kuvia. Tuomio oli useita välilevynpullistumia, joista moni painoi selkäydintä, ahtautuneita hermojuuria, nikamien eroosiota ja uuden luun muodostusta, nikamasiirtymää jne. Viimein sain toimivan kipulääkityksenkin.

Samalla tuli jälleen epäilys reumasta. Densin ympäriltä paljastui tulehdus, jonka seurauksena dens on siirtynyt taaksepäin. Seuraavaksi onkin sitten reumatohtorin paikka.

Sen jälkeen pitää vielä käydä korvalääkärillä, Unestassa juttelemassa CFS/SEID mahdollisuudesta ja jopa psykiatrilla.

Mitä julkinen puoli on auttanut minua? Sulkenut pois MS-taudin. Se on oikeasti hyvä homma, mutta siihen se jäikin. Voitaisiin alkaa kyselemään sellaisia asioita, että miksi minun pitää maksaa useiden yksityisen puolen erikoislääkäreiden palkkioita, kun sama asia pitäisi hoitua myös julkisella.

Mutta tänään julkinen puoli yllätti! Yksityinen fysiatri kirjoitti minulle kipulääkityksen. Reseptin uusiminen on ollut aina soittaminen Terveystalon maksulliseen puhelinnumeroon. Koitin eilen piiruuttain kanta.fi palvelusta siirtää reseptin uusimisen Tesoman tk:on, jonka tiedän olevan kiinni. Tänä aamuna tuli tekstiviesti, että resepti on uusittu!

Siirrän kaikki reseptini julkiselle ja tutkimukset yksityisen kautta. Ainakin tämä kuvio pelaa. Kysymys kuuluu, miksei julkinen pelaa muuten. Toivottavasti uusi sos.terve. ministeri ottaa asian hoidettavakseen ja pistä tk:t sekä erikoissairaanhoidon kuriin.

Nimittäin vaikka olenkin oikeistolainen markkinatalouden kannattaja, haluaisin että minä ja muut saisivat verorahoille(ni) kunnon vastinetta.

Niskat, niskat

… luotanne tahtoisin pois. Silloin mun helpompi ois.

backpain

Herätys klo 4 aamuyöllä. Niskat ovat niin kipeät, että nukkumisesta ei tule mitään. Pyörimistä sängyssä, kaksi 600 mg buranaa, lisää pyörimistä. Viimein ylös ja 20 mg OxyNorm (to-del-la vahva kipulääke) helpottamaan kipua. Unta ei kuitenkaan sinä yönä enää tullut.

No, mutta jokaisellahan on niskat/selkä/joku muu paikka joskus kipeät. Näitä kuulee, jonka lisääksi myös  hyvää tarkoittavia neuvoja, ”pyörittele vähän hartioita” tai ”käy hierojalla”.

En halua uhriutua, mutta kun näistä ei ole mitään hyötyä, ja päinvastoin, hierojalla käynti vain pahentaa tilannetta. Ongelma ei olekaan lihaksissa. Lihakset ovat varsin mainiossa kunnossa, eivätkä erityisen jäykätkään. Ja jos ongelma olisi näin helppo, olisivat nuo buranat jo sen hoitaneet.

Selkäsairaudet ovat suomalaisten kansantauti. Suurin osa niska- ja selkäsäryistä ovatkin helposti hoidettavissa buranalla ja sirdaludilla (lihasrelaksantti) sekä lyhyellä sairaslomalla. Joskus määrätään myös fysioterapiaa, mahdollisesti hieronnalla.

Tässä välissä on mainittava yksi lääkärikunnan alaluokka. Se jonka mielestä jokaisen selkävaivan takana ovat heikot vatsalihakset, heikot syvät vatsalihakset tai heikot mystiset lihakset jossain puolella ruumista. Jokainen, joka pystyy nousemaan ylös ja kävelemään, omaa tarpeeksi vahvat vatsalihakset.

Mutta ne joilla nämä temput eivät tepsi, ovat joskus hyvinkin vaikeassa tilanteessa. Syytä jatkuville kivuille ei löydy. Särkylääkkeet vaihtuvat kovempiin, joka ei tuo kuin ehkä hetken helpotuksen. Tarvitaankin osaava lääkäri, joka osaa kaivaa oikean syyn esille.

Miksi näin on? En osaa sanoa onko kyse rahasta vai mistä, mutta amerikkalaisten lääkäritalojen sivuja lukiessa ei voi olla huomaamatta, kuinka erilainen kuvantaminen, aina magneettikuvausta myöten, kuuluu lähes perustutkimuksiin. Mitä kliininen tutkimus ei paljasta, sen voisi magneettikuva helposti kertoa.

Henkilökohtaisesti olen kärsinyt niska- ja selkäkivuista yli 15 vuotta. Viimeiset muutama vuotta joka päiväisesti. Vasta kolme kuukautta sitten löydettiin syy ja sen paljasti magneettikuva sekä fysiatri, joka osasi lukea magneettikuvia.

Niskastani on otettu kahdet magneettikuvat noin puolen vuoden välein. Lähes vuosi ensimmäisistä kuvista fysiatri huomasi syyn kivuille. Ahtautuneet hermoaukot ja tulehdus densin ympärillä.

Kliinisesti jälkeenpäin ajateltuna tämähän on päivänselvää. Oireet viittasivat hermojen pinnetilaan. Pinnetilan on aiheuttanut taas omat syynsä ja tulehduksen todennäköisesti reuma.

Mutta miksi tähän meni yli 15 vuotta sekä se, että jouduin opiskelemaan itseni lähes joka alan erikoislääkäriksi, ennen kuin osasin mennä oikealle lääkärille. Olisikohan tässä paikka buranaa ja sirdaludia kirjoittelevien lääkäreiden katsoa itseään peiliin.

Vielä parempi kysymys: Miksi Suomessa ei perehdytä paremmin ongelmaan, joka on ykssi kansantaudeistamme sydän- ja verisuonisairauksien ohella?

Ja ei, en ole ainut, ainukainen lumihiutale. Kroonisesti selkävaivaisia ihmisiä löytyy joka puolelta.